3.7.2016

Terwamaraton



Joka vuosi toukokuun lopulla Oulussa järjestetään juoksukansan suosikkitapahtuma Terwamaraton. Kisaan ilmoittautuminen ei kiireiden takia ollut tänä vuonna käynyt minulla mielessäkään...kunnes viikko ennen maratonpäivää, viimeisenä mahdollisena hetkenä ilmoittautua, kiusaus kävi liian suureksi ja meikäläisenkin tiedot lisättiin osallistujalistaan puolimaratonille. Viimeinen tippahan oli se, kun hoksasin reitin kulkevan suoraan kotini edestä. Oma psyyke ei olisi kestänyt katsella ikkunasta muiden juoksemista, pakkohan se oli päästä itsekin letkan jatkoksi hölkkäämään!



Yllätyksekseni saavuin lopulta maaliin 22-vuotiaiden sarjan kolmantena. Aika ei ollut yhtä hyvä kuin pari vuotta sitten ensikertalaisena juoksemani, hävisin itselleni vajaan kahden minuutin verran. Toki asiaan varmasti vaikutti, että tänä vuonna reitti oli hieman eri ja ilma huomattavasti kuumempi ja sitä myötä haastavampi. Viimeiset 10 kilometriä saatiin myös juosta vastatuuleen, mikä alkoikin tuntua jaloissa loppumetreillä jo melko makeasti. Nämä ovat taas näitä perinteisiä koottuja selityksiä, heh.


Kaikkensa antaneena ja juuri maaliviivan ylittäneenä

Otin maratonsuoritukseni myös pienen tutkimuksen kannalta: kuinka vannoutunut punttipirkko selviää kestävyysmatkasta? Painaako lihas liikaa, hidastuuko vauhti, loppuuko happi? Montako varvasta mustuu juoksun aikana tällä kertaa? Ei hätää, vastaukset kysymyksiin eivät jää odotuttamaan seuraavaa jaksoa vaan tulevat tässä:

Vuonna 2014 harjoitteluni oli lähinnä pitkäkestoiseen aerobiseen painottuvaa, mutta myös todella sekalaista. Salilla tuli käytyä vaihdellen parista neljään kertaan viikossa ja tyyli siellä oli lähinnä lihaskestävyyspainotteista, eli sarjapituus oli luokkaa nälkävuosi maustettuna hyppypomppu-sykerääkki-ryhmäliikuntatunneilla. Ei mitään päätä eikä häntää siis. Harjoittelin silloin puolimaratonille kevään ajan käyden joka viikko myös noin kymmenkilometrisen juoksulenkin.
Vuonna 2016 harjoittelen todella suunnitelmallisesti. Treenaan salilla neljä kertaa viikossa puhdasta voimaa ja lihasmassaa kasvattavaa harjoittelua ja aerobista teen yhteen neljään kertaan viikossa oman jaksamisen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Osa työstäni on ryhmäliikuntaa, jossa aerobinen kunto paranee samalla, enkä siksi tee aerobisia treenejä koskaan samana päivänä ryhmäliikunnan ohjauksen kanssa. Tämän takia omien juoksulenkkien määrä jääkin useimmiten korkeintaan kahteen kertaan viikossa.

Aikojen ero puolikkailla oli vajaa pari minuuttia vuoden 2014 voitoksi, mutta sijoitus itse kilpailussa parempi vuonna 2016. Tilanne periaatteessa tasan, vai onko?

Verrattuna parin vuoden takaiseen tilanteeseen oma oloni, suorituskykyni ja unenlaatuni ovat nyt huimasti paremmat. Niin sali- kuin aerobinen harjoittelu ovat tasaisen nousujohteisia ja tunuvat hyvältä, eikä vääränlaisesta väsymyksestä ole tietoakaan kun palautumispuolikin toimii.
Jos tulos on tämä, valitsen ehdottomasti vuoden 2016 oman itseni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti